Mylläreiden tarina alkaa Anjalasta, jossa Gustaf Friman (s. Eurassa 1817) vihittiin myllärin lesken Maria Helena Hanssonin kanssa avioliitoon vuonna 1839. Myöhemmin Gustaf toimi myllärinä Kymin kartanolla Kymissä. Hänen pojastaan Karl Fredrikistä (s. Kymissä 1844) tuli mylläri isänsä jälkeen.
Karl Fredrik avioitui pyhtääläisen Fredrica Gesparsin kanssa ja he saivat seitsemän lasta. Lapsista yksi oli Oskar Friman, josta kehittyi taitava myllyasiantuntija. Hän matkusteli Viron ja Saksan kautta Hollantiin tutustuen suuriin kauppamyllyihin ja muun muassa tuulimyllytekniikkaan. Seuraavaksi matkareitti vei Englantiin, jossa hän oppi myllynkivien valamisen taidon. Ennen Suomeen palaamistaan Oskar työskenteli Tukholmassa myllärinä.
Oman myllynsä Oskar rakensi Virolahden Klamilaan vuonna 1905. Tuo mylly oli tuulimylly. Klamilan mylly siirrettiin meren rantaan ja se toimi polttomoottori- ja vesivoimalla. 1913 Oskar myi myllynsä ja alkoi rakentaa toimeksiannoista myllyjä ja sahalaitoksia kaakkoisessa Suomessa. Vuonna 1919 hän suunnitteli ja rakensi muun muassa Haminan nykyisellä sairaalanmäellä sijainneen tuulimyllyn.
Karl Fredrikin tytär Alfhild avioitui Eerik Jalon kanssa vuonna 1901. Eerik oli silloin Karhulan Puuhiomolla viilarina. Karl Fredrik perheineen muutti Kymistä Vehkalahden Myllykylään ja asettui Nikolai Aladinin omistamalle myllylle mylläriksi vuonna 1904. Eerik oppi myllärin ammattitaidon appiukoltaan. Karl Fredrik siirtyi mylläriksi Miehikkäkään 1913, kun Myllykylän mylly vaihtoi omistajaa ja Eerik Jalo perheineen rakensi oman myllyn Myllykylään.
Mylläri Eerik Jalon perhe muutti Vehkalahdelta Kymiin vuonna 1915, kun mylly meni konkurssiin. Uuden myllyn aloitus oli osunut katovuosiin ja toiminta loppui alkuunsa rahoitusvaikeuksiin.
Myllärin ammatti kuitenkin kiinnosti edelleen ja Eerik Jalo toimi myllärinä Savitaipaleella ja Nurmijärvellä. Täysin oppineena myllärinä hänet valittiin vuonna 1923 neljänkymmenen hakijan joukosta Vpl Pyhäjärvelle Taubilan kartanon myllylle Pikojoen varteen. Karl Fazer oli ostanut sieltä Taubilan kartanon vuonna 1918 ja halusi myllyynsä sähkögeneraattorit kartanon sähköistystä varten. Onnekkaasti Erik olikin Nurmijärvellä Numlahden kartanon myllyssä työskennellessään saanut kokemusta sähkön tuotannosta vesivoimageneraattoreilla, ja hän sai paikan.
Erik Jalo kuoli 1932 kurkkusyöpään ja hänen poikansa Uuno, Rauni ja Olli työskentelivät sen jälkeen mylläreinä Pikon myllyllä. Rauni oli opiskellut Helsingissä myllärin ammattiin vuonna 1931.
Rauni ja Olli toimivat talvisodan ajan komennettuina Pikon myllyllä. Talvisodan päätyttyä Rauni avioitui Pyhäjärvellä asuneen Emma Wellingin kanssa 1940. Sota-aikana perheeseen syntyi kaksi poikaa, Pertti 1941 ja Paavo vuotta myöhemmin. Sodan päättyessä syntyi vielä tytär Riitta-Sisko 1945. Raunin perhe oli silloin Lappeenrannassa ja Rauni jälleen myllärinä, nyt Saimaan myllyssä.
Raskaan evakkotaipaleen jälkeen Jalot alkoivat etsiä vakituisempaa paikkaa elämälleen. Rauni solmi työsopimuksen Luumäelle vast’ikään rakennetun Uron myllyn ja sahalaitoksen kanssa vuonna 1947. Pian kuitenkin Vehkalahden kunnan isännät, jotka tiesivät Jalon mylläreistä Myllykylän myllyssä ja olivat kuulleet hyvää toiminnasta Pikon myllyllä, halusivat Rauni Jalon mylläriksi Vehkalahden kunnan omistamaan myllyyn. Perhe siirtyikin Myllykylään, johon myllärille rakennettiin uusi asunto. Rauni Jalo työskenteli Myllykylässä vuoteen 1974, jolloin hän jäi eläkkeelle.
Raunin ja Emman vanhin poika Pertti avioitui 1962 Eeva Heikkilän kanssa. Perhe muutti 1964 Enäjärvelle, jonne Pertti rakensi Enäjärven myllyn. 80-luvulle asti jauhettavaa riitti isäntien omista viljoista. He jauhattivat viljan omaan käyttöönsä ja tätä kutsuttiin tullijauhatukseksi.
Pertin ja Eevan poika Erkki opiskeli mylläriksi ja avioitui Terhi Ruokosen kanssa 1997. Sukupolvenvaihdos Enäjärven myllyllä tehtiin 1999. Toimintaa kehitettiin määrätietoisesti, kunnes mylly tuhoutui rajussa tulipalossa helmikuisena pakkasyönä 2001.
Tämän jälkeen nuori mylläripariskunta oli valinnan edessä. Jättääkö sukupolvien työn ja elämäntavan taakseen vai jatkaako edelleen myllärinä isiensä työtä? Vaihtoehtoja punnittuaan he päättivät jatkaa myllyalalla. Naapurikylässä Sippolan Liikkalassa sijaitsi hyvä myllyrakennus ja Liikkalan kyläläiset olivat valmiita myymään vuonna 1938 rakentamansa myllyrakennuksen Jalon perheelle.
Myllyssä tehtiin mittavat remontit. Vehnä- ja ruismylly rakennettiin uudestaan ja mylly sai uudet viljan vastaanotto- ja varastointitilat. Jauhokuljetuksia varten pystytettiin isot jauhosiilostot. Näin mylly saatiin vastaamaan nykyajan tarpeita. Myllyä on kehitetty jatkuvasti parantaen työolosuhteita ja asiakaslähtöisyyttä. Myllyllä on jauhojen ja ryynien suoramyynti ja perinteeksi muodostunut vuosittainen avointen ovien Puuropäivä. Tule käymään myllyllä, jossa historia kohtaa nykypäivän!
